Pŕavtlopa · Suomi-ugrań pertpelks
Suomi-ugrań pertpelks Käännös 1. marraskuuta 2026
Hankalat sukulaiset: mitä Budapestin ja suomalais-ugrilaisten kansojen suhteissa tapahtuu?
Käännös artikkelista: ersäksi · venäjäksi
Suomentanut Erźań Mastorin toimitus · Kielentarkistus A.A.
Unkari on jakanut yli miljoona passia syntyperän perusteella. Nämä äänestäjät äänestävät postitse ja äänestävät yhtenäisenä blokkina: vuonna 2022 yli 93 prosenttia postiäänistä meni yhdelle puolueelle. Paikkoja he tuovat yhden tai kaksi, mutta niistä kamppaillaan joka vaaleissa. Venäjän suomalais-ugrilaiset kansat eivät tuo ääniä eivätkä paikkoja, eikä niille ole sijaa tässä koordinaatistossa.

Kuľań Učaj ja Viden Kažaj katsovat, että sukulaisuuteen vetoaminen vuoropuhelussa Budapestin kanssa on hyödytöntä. Mutta onko vuoropuhelua?
Lokakuussa 1843 kaksikymmentäneljävuotias unkarilainen lähti Pietarista itään.
Antal Reguly oli matkalla vajaat kolme vuotta. Ensimmäisen talven hän opiskeli mansia Uralin itärinteellä, kesällä 1844 hän lähti pohjoiseen hantien luo Obille ja jäi heidän luokseen talveksi. Maaliskuussa 1845 hän kääntyi takaisin: viimeisen vuoden hän vietti Euroopan puolella, Volgan alueella, jossa hän perehtyi marin, tšuvassin, ersän ja mokšan kieleen.
Hän toi mukanaan seitsemäntoista tuhatta riviä korvakuulolta kirjaan pantuja hantien sankarilauluja ja muuta kansanrunoutta. Tuomisten joukossa oli ersän ja mokšan sanasto, mokšan kieliopillisia muistiinpanoja sekä ersäläisiä satuja ja lauluja. Hän kuoli vuonna 1858 kolmenkymmenenyhdeksän vuoden iässä julkaisematta juuri mitään. Ersänkieliset tekstit julkaisi hänen puolestaan József Budenz.
Tästä kiinnostuksesta kasvoi unkarilainen sukulaisuustiede. Unkarin sukulaisuuspolitiikka on olemassa omassa ulottuvuudessaan, ja suomalais-ugrilaisille on siinä yhä vähemmän tilaa.
Sukukansat: asian tieteellinen puoli kiinnostaa harvoja
Unkarin kielen suomalais-ugrilainen alkuperä on tieteessä kiistaton. Mutta Unkarille sukulaisuuskysymys ei ole kielitieteellinen vaan poliittinen.
Wienin yliopiston fennougristiikan professori Johanna Laakso seuraa tätä kiistaa Itävallasta. Hänen mukaansa se on supistunut väittelyksi Attilan ja sumerilaisten loistokkaasta menneisyydestä. Asian tieteellinen puoli kiinnostaa harvoja.
Laakso katsoo, että ongelman juuret ovat paljon syvemmällä kuin ensi silmäyksellä näyttää. Yleisö on totutettu näkemään historiallinen kielitiede kansallisen historiankirjoituksen palvelijana. Itävallan lehdistöön unkarilainen ”esihistoria” tuskin päätyy: sitä pidetään unkarilaisten sisäisenä asiana. ”Vielä pahempaa on, että niin näyttävät ajattelevan monet unkarilaisetkin”, hän selittää.

Unkarilaisen kielitieteen tutkimuskeskuksen vanhempi tutkija László Fejes viilentää tätä kuvaa. Kysymykseen ”vaihtoehtoisten” teorioiden paineesta hän vastasi lyhyesti: ”Viimeisen vuosikymmenen aikana aihe ei ole ollut näin kuuma.”
Korjaus on olennainen. ”Turanilainen” muoti ei ole viime vuosien myrsky vaan pitkä tausta. Tätä taustaa vasten valtio teki yhden selvän liikkeen: vuonna 2018 Unkarista tuli tarkkailija Turkkilaisten kansojen neuvostossa (nykyisin Turkkilaisten valtioiden järjestö). Unkarin kieli ei sen vuoksi lakannut olemasta suomalais-ugrilainen.
Unkarilaiset eivät kuitenkaan kiistele niinkään kielestä kuin esi-isistä. Elävät sukukansat – ersäläiset, mokšalaiset, marit, udmurtit – kiinnostavat harvoja. Näytösluontoisesti Unkarin politiikka on konservatiivisten ja liberaalien arvojen taistelua. Käytännössä se on äärimmäisen pragmaattista, ja arvoille on siinä yhä vähemmän tilaa.

Budapestissa sukulaisuudesta on jo kauan sitten tullut hyödyn kysymys. Ja mitä hyötyä on kaukaisista sukulaisista, jotka turhaan kamppailevat sulauttamista vastaan Venäjän sisällä?
Apurahoja Venäjän valtiolle
Syksyllä 2008 professori János Pusztay toteutti vanhan unelmansa. Hän perusti Balatonin rannalle Collegium Fenno-Ugricumin – tutkimuslaitoksen, jonka tehtävänä oli suomalais-ugrilaisten kielten tunnetuksi tekeminen ja kehittäminen sekä tiedon levittäminen niitä puhuvista kansoista. Hallitus auttoi perustamisessa. Badacsonytomajn kunnanvaltuusto vuokrasi talon, ja muodollisena taustaorganisaationa toimi kansalaisjärjestö Kansakuntien talo.

Kollegium tarttui siihen, mitä kukaan muu ei tehnyt: koulun oppiaineiden sanastoihin Venäjän suomalais-ugrilaisille. Ilman tällaista sanastoa äidinkielinen opetus kompastuu yksinkertaiseen asiaan – terminologian puuttumiseen. Kymmenen kouluainetta viidellä kielellä: ersäksi, mokšaksi, mariksi, udmurtiksi ja komiksi. Viisikymmentä sanastoa kymmenessä kuukaudessa.
Ersänkielisen fysiikan sanaston laati Nina Agafonova. Sen toimitti Ogarjovin mukaan nimetyn Mordvan yliopiston suomalais-ugrilaisen ja vertailevan kielitieteen laitoksen johtaja Mihail Mosin, ja sen hyväksyi saman yliopiston termi- ja oikeinkirjoituslautakunta. Kirja ilmestyi vuonna 2011, ja siinä on viisikymmentäkuusi sivua.
Sanastojen valmistelun ja julkaisemisen rahoitti Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin yhteisohjelma ”Kansalliset vähemmistöt Venäjällä”. Pusztayn mukaan EU myönsi rahat Unkarin aloitteesta. Rahat tulivat Strasbourgista ja Brysselistä. Unkarin puoli maksoi Pusztayn mukaan oppimateriaalit: neljä kirjaa kutakin komiksi, mariksi ja udmurtiksi.
Saranskissa ilmestyvän Finno-ugorski mir -lehden sivuilla professori Pusztay muistelee, että hankkeen pääkoordinaattori oli Marina Fedina Syktyvkarista, apukoordinaattori Aleksei Rodnjakov Ogarjovin mukaan nimetystä Mordvan valtionyliopistosta, ja alueelliset koordinaattorit Mari Elissä ja Udmurtiassa.
Näillä rahoilla oli myös kääntöpuolensa, ja siitä Erźań Mastor -lehti kirjoitti. Ohjelmaa toteutettiin yhdessä Venäjän aluekehitysministeriön kanssa, budjetti oli 2,75 miljoonaa euroa (Euroopan neuvoston tiedot) ja alueita vähintään kolme: Mordva, Altain aluepiiri ja Dagestan. Marraskuussa 2009 valtuuskunta tuli Saranskiin ja piti seminaareja siitä, miten apurahahakemus kirjoitetaan oikein. Ersäläinen kansallinen liike asetti tähän ohjelmaan suuria toiveita, koska se tarvitsi institutionaalista kehitystä. Ersän kielen pelastussäätiö haki rahoitusta lehden muuttamiseksi viikkolehdeksi. Hakemuksen kääntämiseen englanniksi käytettiin useita tuhansia ruplia, lehti kirjoitti. 314 hakemuksesta kilpailuun hyväksyttiin 282, ja apurahan sai 24 järjestöä 12 alueelta. Lehden laskelmien mukaan niiden joukossa ei ollut yhtäkään kansalaisjärjestöä. Mordvassa rahat menivät lehden tietojen mukaan opetusministeriölle – leirille, jolla ersäläiset, mokšalaiset ja tataarilaiset lapset kehittivät venäjän kielen taitoaan –, opettajien täydennyskoulutuslaitokselle, Ogarjovin mukaan nimetylle yliopistolle ja Volgan alueen suomalais-ugrilaisten kulttuurien keskukselle.
Tilannetta kärjisti näinä vuosina kasvanut avoin vastakkainasettelu ersäläisten ja Venäjän federaation valtiovallan välillä. Elokuussa 2003 Mordvan tasavalta lakkauttaa Sijažar-televisiotoimituksen, joka oli lähettänyt ohjelmia ersäksi ja mokšaksi vuodesta 1992. Saranskissa järjestetään mielenosoituksia, joissa vaaditaan lopettamaan ersäläisten venäläistämispolitiikka ja palauttamaan ersänkieliset lähetykset valtion televisiokanavalle. Vuonna 2004 ersäläisten vanhimpien neuvosto Atäń Ezem valitsee ensimmäistä kertaa injazorin (ersäläisten valitsema kansan johtaja): hänestä tulee Kšumanćań Pirguž. Mordvan viranomaiset julistavat kansallisen rukousjuhlan Raśkeń Ozksin, kansallisen liikkeen tärkeimmän instituution, kansallis-folkloristiseksi juhlaksi. Pian kansallinen liike julkaisee ”Ersäläisten vanhimpien neuvoston (Erźań Atäń Ezem) ohjesäännön”. Vuonna 2006 Saranskissa pidetään ersäläinen kongressi, johon saapuu 93 edustajaa 10 Venäjän alueelta. Kongressi vahvistaa valko-puna-mustan ersäläisen lipun, vaatii lakia kansallisesta koulusta ja lisää lähetysaikaa ersän kielellä. Nämä vaatimukset toistetaan Raśkeń Ozksissa vuonna 2007. Vastauksena syyttäjänvirasto vaatii oikeudessa Erźań Mastor -lehden lakkauttamista – juuri sen lehden, jonka kansallinen liike oli niin toivonut pelastavansa Unkarin tuella. Kolme kuukautta ennen ohjelman valtuuskunnan tuloa, 25. elokuuta 2009, toimituksen edustajat puolustavat Venäjän korkeimmassa oikeudessa oikeutta julkaista ainoaa riippumatonta ersäläistä lehteä. Siviiliasioiden tuomarikollegio tuomari Knyševin johdolla hylkää Mordvan syyttäjänviraston valituksen. Yli kaksi vuotta kestänyt oikeudenkäynti lehteä vastaan on päättynyt.

Injazor Kšumanćań Pirguž ja Atäń Ezemin jäsenet yrittivät saada Unkarin tuen. Heidän käsityksensä mukaan Budapestin julkinen kanta olisi voinut huomattavasti heikentää Moskovan painetta ersäläiseen kansalliseen liikkeeseen ja koko kansaan. ”Saranskiin saapuneita unkarilaisia vieraita saattoivat koko ajan ’oikeat ihmiset’. Kaikki tapaamiset, yhteydet ja keskustelut suodatettiin huolellisesti. Unkarilaisille selitettiin kohteliaasti, että hakemuskilpailussa voivat voittaa vain ne, joita isäntäpuoli osoittaa sormella. Ja he hyväksyivät nämä säännöt”, selittää vuoden 2006 ersäläiseen kongressiin osallistunut henkilö, joka tuntee hyvin unkarilaisen hankekilpailun ympärillä vallinneen tilanteen.
Vuodesta 2007 Mordvan syyttäjänvirasto pyrki oikeuden kautta lakkauttamaan Erźań Mastor -lehden; tieto- ja analyysikeskus Sovan mukaan prosessin käynnistämistä sitä pyysi FSB. Vuonna 2009 toimitus julkaisee artikkelin ersäläisten venäläistämisestä. Lehti varoittaa ohjaamasta varoja ihmisille, jotka sen mukaan peittelevät ersäläisten venäläistämistä, ja mainitsee tässä joukossa ensimmäisenä Mihail Mosinin.

Kollegiumista ei kasvanut pysyvää valtiollista ohjelmaa. Toisena vaiheena piti olla äidinkieliset oppikirjat.
Oppikirjoja tilattiin vain kolmella kielellä – komiksi, mariksi ja udmurtiksi, Pusztay kirjoittaa. Ersälle ja mokšalle ne ovat hänen mukaansa mahdollisia vasta, kun oikeat terminologiset sanastot on laadittu. Mari Elissä ja Komissa jotkin koulut antavat kokeiluluonteisesti opiskella yksittäisiä aineita äidinkielellä. Sanastojen tarkastelut ilmestyivät kustakin viidestä kielestä vuosina 2013–2015 (Pusztayn alaviitteen mukaan udmurtin vuotta ei ole mainittu).
Collegium Fenno-Ugricum toimii yhä. Vuonna 2025 sen nimissä ilmestyi yhdeksän kirjaa, järjestetään konferensseja ja esittelyjä, ja käynnistetty on kuusi kirjasarjaa – nyt yhdessä Sárospatakissa toimivan Tokaj-Hegyaljan yliopiston kanssa. Näiden yhdeksän kirjan joukossa ei ole yhtäkään Venäjän suomalais-ugrilaisista kansoista. Unkarilaiset Ruotsissa ja Suomessa, liivin kieli, Viron vähemmistöpolitiikka sotien välillä, Meripihkatie, Zemplén ja Taka-Karpatia.
”Unkarilainen, suomalainen ja virolainen fennougristiikka tuovat mieleeni vanhan neuvostovitsin. Mies palaa myöhään illalla kotiin ja näkee ystävänsä seisovan lyhtypylvään luona etsimässä jotain maasta. ’Vanja, mitä sinä etsit?’ mies kysyy. ’No, hukkasin kelloni’, Vanja vastaa. ’Ihan lyhdyn alle?’ toveri kysyy. ’En, hukkasin sen pimeässä paikassa, jossain lätäkössä. Mutta siellä on pimeää, miten sitä siellä etsisi, täällä sentään lyhty valaisee’, Vanja selitti. Samoin on ’sukulaisvaltioidemme’ politiikan laita. Ne puolustavat niitä, joita on kannattavaa ja turvallista puolustaa, eivätkä niitä, jotka tarvitsevat apua ja ovat jatkuvien sortotoimien ja valtiollisen sulauttamispolitiikan paineen alla”, kommentoi nimettömänä pysyttelevä Atäń Ezemin jäsen.
Toimituksemme kirjoitti János Pusztaylle, Kansakuntien taloa johtaneelle Éva Rubovszkylle, Reguly-seuralle, historioitsija Balázs Ablonczylle ja valtiotieteilijä András Ráczille. Keneltäkään ei tullut vastausta.
Siófok 2012: ersäläinen solmu
Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressi kokoontuu joka neljäs vuosi. Tarkemmin sanoen kokoontui (mutta se on oma aiheensa). Kongressi on kieliperheen päätapahtuma: kansojen valtuuskunnat, päätöslauselmat, isäntämaiden presidentit avajaisissa. Unkari on isännöinyt kongressia kahdesti – vuonna 1996 Budapestissa ja vuonna 2012 Siófokissa Balatonin rannalla.
Ja kerran unkarilaiset kohtasivat ersäläisten kysymyksen suoraan.
5. huhtikuuta 2011 suomalais-ugrilaisten kansojen konsultatiivinen komitea vahvisti Siófokin VI maailmankongressiin erilliset kiintiöt: kaksikymmentä edustajaa ersäläisille ja kaksikymmentä mokšalaisille. Päätöksessä todettiin, että kukin kansa päättää valintamenettelystä itse.
Venäjä pitää ersäläisiä ja mokšalaisia yhtenä kansana – ”mordvalaisina”. Komitea katsoi toisin. Konsultatiivisen komitean kanta näytti siis olevan ristiriidassa Moskovan virallisen kannan kanssa.
Kongressi pidettiin 5.–7. syyskuuta 2012. Ersäläinen valtuuskunta saapui Siófokiin, Azúr-hotelliin, jossa kongressi pidettiin, mutta sai paikan päällä kieltävän vastauksen. Ersäläisiä ei päästetty edes tarkkailijoiksi. Heidät haluttiin ajaa pois, mutta se ei onnistunut, koska ersäläiset olivat varautuneet tällaiseen käänteeseen ja majoittuneet nimenomaan tähän hotelliin. Siksi he pitivät mielenilmauksensa hotellin aulassa, heiltä suljetun kongressin oven edessä. Virolainen ERR otsikoi, miten ersäläiset protestoivat suomalais-ugrilaisessa kongressissa.

Ersäläisten itsenäistä edustusta yhteisen ”mordvalaisen” kategorian ulkopuolella vastusti Ogarjovin mukaan nimetyn Mordvan yliopiston suomalais-ugrilaisen ja vertailevan kielitieteen laitoksen johtaja Mihail Mosin – ERR kutsuu häntä ”mordvalaisen valtuuskunnan” johtajaksi. Kyseessä on sama Mihail Mosin, joka laati Collegium Fenno-Ugricumin vuonna 2011 julkaiseman ersänkielisen historian termien sanaston, Pusztay kertoo vuoden 2018 artikkelinsa alaviitteessä.
Edustuksesta päätti komitea eikä virallinen Budapest. On kuitenkin vaikea kuvitella, etteivät järjestäjät olisi näin hienovaraisissa poliittisissa kysymyksissä neuvotelleet Unkarin valtiovallan kanssa.
Huomionarvoinen on myös professori Pusztayn kanta ersäläisiin ja mokšalaisiin kansoihin. Se osui ihmeellisellä tavalla yhteen Mihail Mosinin kannan kanssa. Vertaisarvioidussa artikkelissa ”The Future of the Finno-Ugric Languages of Russia” (Przegląd Rusycystyczny, 2018, nro 2, s. 86) Pusztay kirjoittaa, että komisyrjäänin ja komipermjakin, niittymarin ja vuorimarin sekä ersän ja mokšan erottaminen toisistaan on ”keinotekoista eikä sitä voi edes kielitieteellisesti perustella”, ja että divide et impera -periaatteen torjumiseksi pyrkimysten pitäisi johtaa tilanteeseen ”yksi kansakunta – yksi kieli”.
Kuusitoista vuotta: Moskova Uralin sijaan
Viktor Orbán hallitsi kuusitoista vuotta ja hävisi vaalit 12. huhtikuuta 2026: Péter Magyarin Tisza-puolue sai parlamentissa 141 paikkaa, Fidesz 52.
Mitä nämä kuusitoista vuotta tekivät sukulaisuuspolitiikalle, näkyy maan talouspolitiikasta. Tammikuussa 2014 Budapest allekirjoitti Moskovan kanssa sopimuksen Paksin ydinvoimalan kahden uuden yksikön rakentamisesta – Venäjän valtion laina enintään kymmenen miljardia euroa. Syyskuussa 2021 unkarilainen MVM ja Gazprom Export allekirjoittivat viidentoista vuoden kaasusopimuksen ja siirsivät pääreitin Ukrainasta TurkStream-putkeen. Vuoden 2022 jälkeen Unkari jarrutti kerta toisensa jälkeen Euroopan unionin pakotepaketteja. Kuudennesta paketista poistettiin sen vaatimuksesta patriarkka Kirill, ja öljysaarto hyväksyttiin poikkeuksella, joka koski putkiöljyä.
Niin kauan kuin arvoilla oli Unkarin politiikassa näkyvä sija, suomalais-ugrilainen teema kuului sentään – joskaan ei niin kuin Venäjän sisällä elävät sukukansat olisivat halunneet. Heti kun Budapest siirtyi siihen, mitä se itse kutsui pragmatismiksi, kävi ilmi, etteivät suomalais-ugrilaiset ehkä olekaan sukulaisia.
Unkari kävi kuusitoista vuotta kauppaa Moskovan kanssa kaasulla, lainoilla ja äänillä Brysselissä. Kansat, joita Moskova samaan aikaan sulautti, eivät Unkaria kiinnostaneet. Edes udmurttitutkija Albert Razinin itsepoltto, jolla hän epätoivoisena tekona protestoi Venäjän udmurtteihin kohdistuvaa politiikkaa vastaan, ei sulattanut unkarilaisten poliitikkojen sydämiä. Virallinen Budapest ei reagoinut mitenkään Razinin viimeiseen poliittiseen mielenilmaukseen.

Kaksi viikkoa Albert Razinin kuoleman jälkeen, 25. syyskuuta 2019, tuli tieto, että Putin saapuu Budapestiin. Vierailu toteutui 30. lokakuuta, mutta Unkarin puoli ei ottanut esille sukukansojen asemaa Venäjällä.
Vuodet kuluivat. Hallitus vaihtui – diplomaattinen sanasto vaihtui. Péter Magyar sanoi jo vaalikampanjassa, että turkkilaiset neuvostot voivat tulla ja itäiset diktaattorit mennä, mutta unkarilaiset näkevät tulevaisuutensa Euroopan unionissa. Euroopan unionin lippu palautettiin parlamenttiin ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Paks II -sopimukset on julistettu tarkistettaviksi.
Tämä on käänne kohti Eurooppaa. Mutta ei kohti sukukansoja.
Mokšan opettaja oli, ersän ei
Politiikan puuttuessa unkarilainen fennougristiikka on elänyt kaksisataa vuotta ja toimii yhä. Laitos Budapestissa, kielitieteen tutkimuskeskus, vuodesta 1991 toiminut Reguly-seura ja sen lehti, Volgan alueen kielten tietokannat.

Kaikki tämä on yksittäisten ihmisten varassa. ”Kaikki yhteistyö rakentui henkilökohtaisten aloitteiden varaan ja riippui olosuhteista, eikä se ole muuttunut”, kirjoittaa unkarilaisen kielitieteen tutkimuskeskuksen vanhempi tutkija László Fejes. Ennusteita hän ei anna: ei tiedetä, löytyykö niitä, jotka ovat valmiita omistautumaan kielitieteelle hyvien ansioiden sijaan.
Fennougristi Márta Csepregi, joka opetti pitkään Budapestin Eötvös Loránd -yliopiston suomalais-ugrilaisen filologian laitoksella, korjaa aikajärjestystämme. ”Itse asiassa kenttätutkimukset kävivät käytännössä mahdottomiksi jo vuodesta 2020 eikä vasta vuodesta 2022”, hän kirjoittaa. Pandemia katkaisi opintomatkat; keväällä 2020 kariutui jo allekirjoitettu sopimus hantiopiskelijan vastaanottamisesta Budapestiin.

Hän muistuttaa myös, että tutkimuskenttä on ollut suljettuna ennenkin. Neuvostovallan seitsemänkymmenen vuoden aikana ulkomaiset tutkijat tapasivat sukukielten puhujia parhaassa tapauksessa Moskovassa ja Leningradissa.
1990-luvulta lähtien laitoksella on suomen ja viron lehtorien lisäksi työskennellyt kolmas opettaja, jonkin pienen suomalais-ugrilaisen kielen äidinkielinen puhuja. Tässä tehtävässä on ollut mokšan, udmurtin, vepsän, hantin ja marin opettajia. Mokšaa opetti Aleksandr Feoktistov. Vuonna 1999 ilmestyi hänen kirjansa ”A moksa-mordvin nyelv alapjai (oktatási segédanyag)” – ”Mokša-mordvan kielen perusteet (opetusmateriaali)”, laitoksen Budapesti Finnugor Füzetek -sarjan yhdeksäs numero, Budapest, 67 sivua, unkariksi ja mokšaksi.
Äidinkielistä ersän opettajaa laitoksella ei ole ollut koskaan. Uutta opettajaa yliopisto ei tällä hetkellä voi palkata.
Unkarilaisilla ei ollut aikaa meille
Injazor Boľajeń Śïreś muistelee, että ersäläis-unkarilaisten yhteyksien viilennyttyä 2000-luvulla kansallinen liike yritti käynnistää suhteet Budapestiin uudelleen. Ersäläiset hakivat unkarilaisten poliitikkojen tukea vuonna 2018, kun Moskova poisti kansallisten tasavaltojen valtionkielten pakollisen opiskelun kouluista. ”Käännyimme Unkarin oikeistopuolueiden ja konservatiivisten poliitikkojen puoleen. Kyllä, kiinnostimme heitä historiaa ja yhteisiä juuria koskevan keskustelun aiheena. Kas, unkarilaisten esi-isät Volgan varrelta kirjoittavat meille ja pyytävät apua. Mutta heti kun unkarilaiset poliitikot ymmärsivät, mitä me pyydämme, he menettivät meihin kiinnostuksensa ja pyysivät, ettemme enää ottaisi yhteyttä. Me pyysimme heitä puolustamaan ersän kieltä Moskovan edessä, lobbaamaan sen puolesta, että kielemme jäisi koulun opetusohjelmien pakolliseen osaan. Mutta juuri silloin Orbánilla oli kuherruskuukausi Putinin kanssa. Unkarilaisilla ei ollut aikaa meille.”
Unkarin sukulaisuuspolitiikka ei ole rakennettu sukulaisuuden ympärille. Maan sisällä se on äänestäjien mobilisointia, ulospäin vipu naapureita vastaan. Sukulaiseksi tässä järjestelmässä kutsutaan sitä, josta voi olla hyötyä: jolla on unkarilaisia esi-isiä, joka asuu rajan tuntumassa ja jonka puolesta voi käydä kauppaa naapurihallituksen kanssa. Ersäläiset eivät kelpaa yhdelläkään näistä perusteista. Siksi heitä ei ole budjetissa eikä ministerien toimivaltaluettelossa – eikä olisi millään hallituksen kokoonpanolla.
”Tässä vaiheessa Unkarin valtioon vetoaminen on hyödytöntä. Meistä ei ole mitään otettavaa, me vain ärsytämme unkarilaisia kansanedustajia ja virkamiehiä vetoomuksillamme ja pyynnöillämme auttaa ja puolustaa meitä Moskovan edessä. Kiistassa miljoonien suomalais-ugrilaisten kohtalosta Venäjän sisällä ja öljyn ja kaasun hinnoista suomalais-ugrilaiset häviävät aina. Yhteyksiä pitää rakentaa ei unkarilaisiin poliitikkoihin vaan unkarilaisiin intellektuelleihin. He ovat niitä, joiden kanssa voi puhua ei osta–myy-tasolla vaan arvoista. Arvot ovat ainoa asia, johon voimme vedota keskustelussa unkarilaisten kanssa”, kertoo ajatuksistaan Atäń Ezemin (ersäläisten vanhimpien neuvosto) jäsen, joka halusi pysyä nimettömänä.
Kuusitoista vuotta Unkari vaati Euroopalta huomiota ulkomailla eläville vähemmistöilleen ja ansaitsi maineen maana, joka huolehtii vain omistaan. Maine on kallis: jokaisen unkarilaisen veto-oikeuden käytön taustalla epäillään kaupankäyntiä ja jokaisen vaatimuksen taustalla irredentismiä. Maa, joka puolustaa muitakin kuin omiaan, vapautuu tästä epäilystä. Sen ääntä kuunnellaan arvoihin eikä populistien kiristykseen perustuvana kantana.
Unkari voisi poliittisen painoarvonsa ansiosta asemoitua Venäjän suomalais-ugrilaisten asianajajaksi. Siihen Unkarilla on arvovaltaa, kokemusta ja kiistaton sukulaisuus.
Wienin yliopiston professori Johanna Laakso katsoo, että tieteen velvollisuus on antaa kieliyhteisölle tietoa ja nöyryyttä: jakaa se, mitä se tietää, ja astua sivuun jättäen päätöksen ihmisille. Kanta on rehellinen. Ja suora: ersäläisten puolesta poliittista työtä ei tee yksikään yliopiston laitos.
Mutta kielitiede ei pysty puolustamaan kansaa ja asettumaan sen poljettujen oikeuksien puolelle. Sen voi tehdä vain valtio. Niin kauan kuin sitä ei ole, ersäläiset ovat vieraan tieteen ja vieraan politiikan kohde – todistettuja sukulaisia, joiden puolesta kukaan ei asetu.
Kuľań Učaj ja Viden Kažaj, erityisesti Erźań Mastorille