Keitä ersäläiset ovat. Ja miksi ”mordva” ei ole kansa

Kaksi kansaa

Osuvimmin asiasta kirjoitti ersäläinen runoilija Mariz Kemal, joka antoi puolet elämästään Śatko-lehdelle: ”Pseudoetnonyymin ’mordva’ alle kätkeytyy kaksi suomalais-ugrilaista kansaa: ersät ja mokšat. Kummallakin on oma kielensä, oma kansallinen luonteensa, oma pukunsa, oma kirjallisuutensa, omat laulunsa, oppikirjansa” (Śatko, 2011). Pseudoetnonyymi on sana hänen tekstistään; parempaa termiä ei ole sen jälkeen keksitty.

Kielet ovat todella eri kieliä eivätkä ”saman kielen kaksi murretta”. Kun ersäläinen Atjaševon seudulta ja mokšalainen Kovylkinon seudulta tapaavat, he siirtyvät venäjään – yksinkertaisesti ymmärtääkseen toisiaan. Huvittavaa kyllä, vakuuttavimmin tämän todisti Vladimir Putin. Kesällä 2021 ”Suora linja” -lähetyksessä hän pohti venäläisten ja ukrainalaisten yhtenäisyyttä ja muisti mordvalaiset: ”Siellä on ersiä, mokšia, šokšia… Mutta he kaikki pitävät itseään mordvalaisina… ersät ja mokšat eivät edes ymmärrä toisiaan. Heillä kieli eroaa toisistaan enemmän kuin venäjä ja ukraina” (litterointi). Presidentti halusi antaa esimerkin yhtenäisyydestä – ja kuvasi kaksi kansaa, jotka eivät ymmärrä toisiaan ja joita pidetään yhtenä. Ersäläisten vastaus noihin sanoihin mahtui lehden otsikkoon: ”Etnogeneesi ei tottele asetuksia”.

Mistä ”mordva” tuli

Sana ”mordva” tuli ulkopuolelta. Sen kanta johdetaan iranilaisesta sanasta ”mard” – ”ihminen”; kollektiivinen johdin liittyi siihen vasta slaavilaisessa kielenkäytössä, kuten sanassa ”litva”. Näin naapurit kutsuivat ammoisista ajoista molempia, ersiä ja mokšia, erottelematta. Itse he eivät ole koskaan kutsuneet itseään tällä sanalla, ja elävässä ersän puheessa se kuulostaa yhä vieraalta.

Historiaa ersäläiset ovat kuitenkin tehneet omalla nimellään. 1200-luvulla heillä oli oma hallitsijansa, Purgaz: vuosina 1228–1232 hän soti Vladimirin ruhtinasta Juri Vsevolodovitšia vastaan, keväällä 1229 hän piiritti vastaperustettua Nižni Novgorodia, ja kronikoitsijat kutsuivat hänen maataan ”Purgasin volostiksi”. Sitten tulivat imperiumin vuosisadat. Vuonna 1629 tsaarin ukaasi kielsi Raśkeń Ozksin – ersäläisten sukujen yhteisen rukousjuhlan. Vuonna 1743, kun pakkokasteen yhteydessä ersäläinen hautausmaa hävitettiin, puhkesi Terjuševon kapina; sen johtaja Nesmejan Vasiljev tuomittiin poltettavaksi. Kansaa, jota muka ei ole olemassa, imperiumin oli kukistettava nimi nimeltä.

Miten kaksi kirjattiin yhdeksi

Neuvostovalta teki vanhasta liikanimestä valtiollisen rakennelman. ”Yhdistettiin kaksi kansaa – kaksi kunnioitettua kansaa, mutta joilla on eri kielet, eri historia, eri kulttuuri”, sanoo nykyinen injazor eli ersäläisen kansan ylin vanhin Boľajeń Śïreś. Syntyi ”mordvalainen” autonomia, ”mordvalainen” kirjallisuus, ”mordvalainen” kulttuuri. Ersäläisille ei jäänyt väestönlaskennassa omaa riviä – se ilmestyi uudelleen vasta vuonna 2002, ja silloinkin ”subetnoksena”: ersäläisiksi ilmoittautui tuolloin noin 80 000 ihmistä.

Niitä, jotka rakensivat ersäläistä kulttuuria tosissaan, rakennelma ei olisi kestänyt – ja heidät raivattiin pois. Vuonna 1938 lavastettujen syytteiden perusteella ammuttiin ersäläisen sivistyneistön kerma – Beda.Median esittämien tietojen mukaan noin seitsemänkymmentä ihmistä: kielitieteilijöitä, kirjailijoita, opettajia. Heidän joukossaan oli Anatoli Rjabov, ersän kirjakielen normin luoja. Hänen syntymäpäivänään, 16. huhtikuuta, ersäläiset ovat vuodesta 1994 lähtien viettäneet ersän kielen päivää. Vuonna 2010 viranomaiset nimesivät tämänkin juhlan uudelleen – nyt se on virallisesti ”mordvalaisten kielten päivä”.

Itse rakennelmaa vastaan ersäläiset ovat kiistelleet koko sen historian ajan. Kšumanćań Pirguž, injazor, joka elvytti ozksit (ersäläiset rukousjuhlat) ja oli perustamassa Erźań Mastor -lehteä, oli aatetovereidensa mukaan ”pakkomielteisesti omistautunut taistelulle meille pakotetun yhtenäisen kansan – ’mordvan’ – käsitteen kitkemiseksi”. Tälle taistelulle hän antoi kolmekymmentä vuotta ja testamenttasi sen jatkettavaksi.

Mitä väestönlaskennat näyttävät

Vuoden 1989 väestönlaskenta laski lähes 1,2 miljoonaa ”mordvalaista” – maailman neljänneksi suurin suomalais-ugrilainen kansa unkarilaisten, suomalaisten ja virolaisten jälkeen. Vuoteen 2002 mennessä jäljellä oli 843 000. Vuoden 2021 väestönlaskenta antoi vielä 260 000 vähemmän kuin edellinen. Sotia tai epidemioita, jotka selittäisivät tällaisen vähenemisen, ei ollut – sadattuhannet ihmiset yksinkertaisesti lakkasivat kutsumasta itseään ersäläisiksi ja mokšalaisiksi. Kielen puhujia oli kielitieteilijä Aleksei Arzamazovin mukaan vuosien 2002 ja 2010 väestönlaskentojen välillä tullut lähes puolet vähemmän; Unescon kartasto luokittelee ersän uhanalaisiin kieliin.

Näiden lukujen takana on yksinkertainen arkinen mekanismi: kun kieltä ei kuule koulussa, virastossa eikä televisiossa, vanhemmat lakkaavat puhumasta sitä lapsilleen. Juuri tätä Boľajeń kutsuu liikkeen kipeimmäksi asiaksi – ja sen tärkeimmäksi tehtäväksi.

Kansa, jolla on nimi

Ja silti sana ”ersä” kuuluu. Kolmella mantereella mainetta saavuttanut kuvanveistäjä Stepan Nefjodov signeerasi teoksensa kansansa nimellä: Erzja. Erźań Mastor -lehti on ilmestynyt vuodesta 1994 – arkistomme todistaa sen. Vuodesta 2004 ersäläisillä on taas ollut injazor – valittu vanhin. Joka kesä Penzasta Nižni Novgorodin alueelle kokoonnutaan ersänkielisin nimin kulkeviin juhliin – Pokš erźań či ja Erźań liśmapŕa – kirjoittivatpa järjestäjät niiden ylle millaisia kylttejä tahansa. Sana murtautuu jopa virallisiin puheisiin: Erzjan juhlanäyttelyn avajaisissa Tretjakovin galleriassa Mordvan tasavallan päämies Artjom Zdunov sanoi: ”Minäkin olen ylpeä siitä, että olen ersä.”

”Jokainen haluaa olla ylpeä kansastaan!” kirjoitti Mariz Kemal. Tässä lauseessa on koko vastaus otsikon kysymykseen. Ylpeä voi olla kansasta – sen kielestä, sen Purgazista ja sen Erzjasta. ”Mordvasta” ei ole ylpeillyt kukaan koskaan: sillä ei ole kieltä, ei lauluja eikä kasvoja. Itse kansan kohtalo ratkaistaan kuitenkin nyt, ja injazor Boľajeń puhuu siitä kiertelemättä: ”Joko Venäjä lakkaa olemasta imperiumina tai ersäläinen kansa katoaa ikuisiksi ajoiksi.” Sillä välin yksinkertaisin asia, jonka jokainen voi tehdä, on kutsua kansaa sen omalla nimellä. Ersä.